Avainsanat

, , , , , , , , ,

IMG_0740 copyJoku on kysynyt minulta joskus kuinka kaikenmaailman ideat ja projektit oikein syntyvät? Esimerkiksi näin: tammikuisessa työpaikan perjantaipurussa kerron, että aion viikonloppuna rentoutua ja ommella jotain kivaa itselleni. Purun jälkeen työkaveri tulee kysymään, osaisinko ommella penkkaripuvun; hänen poikansa kun on tämän kevään abiturientteja ja koulun penkkariteemaksi on päätetty Disney. Äidillä on ajatuksissa jotakin yksinkertaista, vaikkapa Karhukoplan jäsen = sarjanumeron askartelu punaiseen kollegepaitaan. No sehän toki onnistuu! Maanantaina selviää, että abiturientti haluaa jotakin vähemmän itsestäänselvää: vaihtoehdoiksi ovat valikoituneet Liisa Ihmemaassa Veijarikissa tai Hullu Hatuntekijä. Haluan miettiä asiaa yön yli, koska olen oppinut, että ”kyllä” puikahtaa suustani usein liiankin helposti. Seuraavana päivänä päädyn ottamaan projektin vastaan ja ompelemaan pojalle Veijarikissan puvun🙂

Tiesin heti, että lähden tekemään pukua one-piece-haalarin pohjalle. Jouduin suurentamaan Suuri Käsityö -lehden numerossa 8/2011 olleen haalarin kaavaa, koska en onnistunut saamaan käsiini Modaa 11/2011, jossa olisi ollut miehen one-piecen kaavat.  Ensiajatuksena oli tehdä puku edullisesti violetiksi värjätystä lakanakankaasta, mutta vierailu Kuopion Eurokankaassa tuotti mukavan yllätyksen: juuri oikean värinen violetti ”säämiskä”kangas maksoi vain 3 €/metri! Vaaleanpunaiset raidat syntyivät helposti pinkistä fleecestä, jonka reunoja ei tarvinnut mitenkään huolitella. Kissan häntään upposi pari vanhaa tyynyä ja kasvot tein solumuovista, jonka päällystin fleecellä. Selässä on pukemista helpottava vetoketju ja ranteissa ja nilkoissa kuminauhakujat. Kokonaisuudessaan puvun materiaalit maksoivat noin 30 euroa, ei siis kovinkaan paha hinta jos vertaa sitä esim. pukuvuokraamoiden hintoihin. Äidin lausunnon mukaan abiturientti oli tyytyväinen pukuunsa ja työpaikalla sitä on jo varailtu vappuasuksi😉