Lapasia myyjäisiin

Avainsanat

, , , ,

Ennen joulua neuloin myyjäisiin muutamat peruslapaset jämä- ja lahjoituslangoista.

Punaraidalliset lapaset on tehty liukuvärjätystä ja kahdesta yksivärisestä 7 Veljeksestä raitoja vapaasti sommitellen.

Lanka: Novita 7 Veljestä (150 g = 300 m, 75 % villaa, 25 % polyamidia)
Puikot: nro 3,5 sukkapuikot

Ruskeiden lapasten tiplut on tehty neulomalla joka 4. kerroksella joka 3. silmukka kuviovärillä.

Lanka: Wendy Roam 4ply (100 g = 370 m, 75 % villaa, 25 % nylonia)
Puikot: nro 3 sukkapuikot
Ruskeat ja ruskeakirjavat pörrölapaset ovat sileää neuletta. Lopputulos olisi saanut olla ryhdikkäämpi, nyt lapaset jäivät vähän ”löperöiksi”. Koska lankaa vielä jäi, seuraavan kokeilun teen todennäköisesti virkkaamalla.

Lanka: Ruskea Novita Teddy (100 g = 110 m, 45 % villaa, 30 % polyamidia, 25 % akryylia), kirjava Novita Noki (100 g = 158 m, 55 % akryylia, 45 % villaa)
Puikot: nro 5 sukkapuikot

Mainokset

UFO-varoitus

Avainsanat

, , , ,

UnFinished Object – käsityöpiireissä tuttavallisemmin UFO – on jokapäiväinen havainto ainakin omassa kodissani. Äkkiseltään muistellen kesken taitaa olla noin kolme neulepaitaa, yhdet villasukat, neljä neulottua/virkattua huivia ja yhdet lapaset… Keskeneräisten ompeluksien kappalemäärää ei kannata edes laskea, niitä kun on arviolta kolme isohkoa muovilaatikollista. Aloittaminen vaan on niin mukavaa ja inspiroivaa, työn loppuun saattaminen taas yleensä enemmän tai vähemmän pitkäveteistä. Saati sitten purkaminen, mikä ainakin itselle on pahin motivaation ja inspiraation tuhoaja!

”Uuden vuoden kunniaksi” keksin, että voisin tavoitella jokaiselle kuukaudelle yhtä valmistunutta UFOA. Tämä ei siis ole lupaus, vaan hyvä tavoite… Ja jos oikein innostun, saatan tavoitella yhtä neuletta JA yhtä ompelusta per kuukausi. UFOiksi luokittelen vain työt, jotka on aloitettu ennen vuodenvaihdetta ja joiden tekeminen on selvästi ollut välillä katkolla.Tämän neulemekon / -tunikan tarina alkaa muistaakseni viimeisiltä lukio- tai ensimmäisiltä opiskeluvuosilta. Tein Suuren Käsityölehden ohjeen mukaan neulemekon, jossa oli lyhyet, istutetut hihat. Heti mekon (tai pituuden perusteella ennemminkin tunikan) valmistumisen jälkeen oli selvää, ettei se istu kunnolla hartioista ja käyttökerrat jäivätkin vähäisiksi. Joitain vuosia sitten löysin tunikan äidin luota ja päätin ottaa sen uudelleen käsittelyyn. Purin tunikasta hihat ja yläosan kainaloihin asti. Sitten tunika hautautui uudelleen, tällä kertaa keskeneräisten töiden laatikkoon. Viime talvena sain lopulta tehtyä tunikaan mieleistäni kaarroketta, mutta viimeistely kaatui siihen, ettei kotoa löytynyt riittävän pitkää pyöröpuikkoa. Joulun alla tupaantuliaisten yhteydessä viihdytin viimeisiä vieraita (käsityöihmisiä kaikki) esittelemällä keskeneräisiä töitäni ja sain kannustusta tehdä tunika viimeinkin valmiiksi. Vihdoin, kun luulin tunikan olevan vihdoinkin valmis, huomasin että joku (ötökkä?) oli käynyt nakertamassa sen etuhelmaan kolme sormenmentävää reikää. Arghhh! Ei muuta kuin tunika pakkaseen ja pakastuksen jälkeen reikiä parsimaan. Onneksi lankaa oli vielä jäljellä ja neulos on pörheää, paikattuja kohtia ei siis ainakaan kauempaa katsoessa erota. Melkoinen tarina, mutta vihdoin se on valmis!

Joulujuttuja jälkijunassa…

Avainsanat

, , , ,

Koska joulusta ei ole mennyt vielä kuukauttakaan, on hyvä hetki esitellä muutamia pakettiin päätyneitä tuotoksia, eikö vain? Ruhtinaallinen kahden viikon joululoma meni valoa ja lämpöä tankatessa eteläisemmillä mailla, jossa blogin päivittämiseen tai muuhunkaan someiluun ei (onneksi) ollut juurikaan mahdollisuutta…Tämä käsityöpussukka meni kummitädille. Hänkin on viime vuosina innostunut neulomisesta ja sukat taitavat jo syntyä ilman ohjetta 🙂 Käsitöiden kuljettaminen tapahtui kuitenkin vielä syksyllä muovipussissa, joten arvioin asianmukaiselle säilyttimelle olevan tarvetta… Ja tämä ei olekaan mikä tahansa kangaspussukka, vaan sisältää tarinan, jonka haluan kertoa. Pylväillä virkattu kappale on alunperin (70-luvulla) ollut ajan hengen mukainen toppi, jonka kummitäti on itselleen tehnyt.  Minulle toppi on päätynyt 10-15 vuotta sitten äidin kotitalon kellarin siivouksen yhteydessä (kuten aika paljon muutakin pehmeää materiaalia). Kaikki nämä vuodet toppi on lymyillyt laatikoissani ja odottanut oikeaa hetkeä puhjeta uudelleen kukkaan. Harmi ettei käytössäni ole kuvaa, missä toppi olisi alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan 🙂 Virkkaukseen luonnollisesti kuuluvien reikien vuoksi ompelin pussukkaan vuorin kirpparilta löytyneestä puuvillasta. Idea valokuvan liittämisestä pussukkaan tuli puolestaan äidiltä; hän oli painanut sen käsityökerhossa ja miettinyt sille sopivaa käyttötarkoitusta. (Kuvassa siis nököttävät äitini ja hänen pikkusiskonsa eli kummitätini.)

Kummitytölle ompelin vahakankaasta vetoketjullisen ”meikki”pussin ja pussukan märkää uimapukua ja pyyhettä varten. Niiden lisäksi käärin pakettiin ihanan pehmoisen kylpytakin ja ”tyttöjen juttuja” eli nättejä pompuloita ja pinnejä.

 

Pyöreitä muotoja

Avainsanat

, , , ,

Vapaapäivä! Aamulenkki lumimyrskyssä ja sitten joulukorttiaskarteluja. Niitä ei kuitenkaan passaa vielä esitellä, joten aiemmilla aikaansaannoksilla mennään…
Tämän Taito Etelä-Pohjanmaan mallistoon kuuluvan marjakranssin tekemispaketin sain ystävältä syntymäpäivälahjaksi toissa vuonna. Itse tehtävät lahjat eivät ainakaan omalla kohdallani ole koskaan tuottaneet pettymystä 🙂 Prosessia hidasti harmittavasti paperinarun loppuminen kesken kaiken, mutta onneksi samaa sävyä löytyi lisää ja kranssi tuli lopulta valmiiksi. (Oikeastaan jo viime keväänä, mutta päivitys on jäänyt tekemättä.)

Syksyllä innostuin ompelemaan tuubihuiveja trikoopaloista. Yhteen huiviin riittää n. 50 x 150 cm pala trikoota. Netistä löytyy useitakin ohjeita tuubihuivien ompeluun, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan kangas taitetaan ensin pitkät sivut vastakkain ja ommellaan joustavalla ompeleella niin, että sivulle jää noin 10 cm pituinen kääntöaukko. Sitten huivi ommellaan renkaaksi oikeat puolet vastakkain ja käännetään kääntöaukon kautta oikein päin. Kääntöaukko suljetaan käsin tai koneella ommellen ja huivi on valmis!

Naisen pitsisukat

Avainsanat

, , , ,

Nämä pitsisukat ovat olleet valmiina kesästä alkaen, mutta välillä muuttotavaroiden seassa kadoksissa, joten päivitys on viipyillyt…

Yleensä en tee sukkia varpaista varteen, mutta tällä kertaa halusin kuluttaa kaiken jäljellä olevan punakirjavan langan. Alkuperäisestä mallista poiketen tein aloituksen omalla tavallani (kts. ohje jäljempänä). Koska tykkään sädekavennetusta kärjestä, oma mallini on ”sädelevennetty”.  Lisäksi tein näihin pidemmät varret kuin ohjeessa. Koska pitsineule oli varsin joustavaa, varteen ei tarvinnut lisätä silmukoita ennen kuin vasta juuri ennen resoria.

Lanka: Novita Nalle (100 g = 260 m, 75 % villaa, 25 % polyamidia)
Puikot: nro 3 sukkapuikot
Ohje: Novita

Sädelevennys:
Luo 8 s.
1. krs: neulo oikein
2. krs: *1 o, lisää 1 s neulomalla edellisen krs:n langankierto kiertäen* (=16 s)
3. krs: neulo oikein
4. krs: *2 o, lisää 1 s neulomalla edellisen krs:n langankierto kiertäen* (= 24 s)
5.-6. krs: neulo oikein
7. krs: *3 o, lisää 1 s neulomalla edellisen krs:n langankierto kiertäen* (= 32 s)
8.-10. krs: neulo oikein
11. krs: *4 o, lisää 1 s neulomalla edellisen krs:n langankierto kiertäen* (= 40 s)
12.-15. krs: neulo oikein
16. krs: *5 o, lisää 1 s neulomalla edellisen krs:n langankierto kiertäen* (= 48 s)
17.-21. krs: *6 o, lisää 1 s neulomalla edellisen krs:n langankierto kiertäen* (= 56 s)

Jatka pitsineuletta alkuperäisen ohjeen mukaisesti.

Kun varsi on haluamasi pituinen, lisää silmukoita resoria varten: *neulo 4 o, lisää 1 s neulomalla edellisen krs:n langankierto kiertäen* (= 70 s). Neulo joustinta *3 s kiertäen o, 2 n* haluamasi verran.

Neuletakki mittojen mukaan

Avainsanat

, , , ,

Kun kollegani ja hyvä ystäväni Kirsi pyysi minua viime syksynä neulomaan itselleen villatakin mittojen mukaan, en epäröinyt hetkeäkään. Olemme molemmat varsinaisia vilukissoja, joten ymmärsin heti lämpimän työvaatteen merkityksen 🙂

Neuleprojektin alkuun saaminen vei oman aikansa, kun tarvittavan lehden tilaaminen sivukirjastosta kesti yhteensä yli 3 viikkoa! (Uskomatonta, mutta totta… Ilmeisesti olin ensimmäinen ihminen Tampereella, joka halusi näin toimia, sen verran vaikeaa tilauksen tekeminen tuntui olevan…) Neulominenkin otti tottakai oman aikansa,  mutta villatakin valmistuttua viime keväänä olimme molemmat tyytyväisiä lopputulokseen!

Lanka: Gjestal Maija (50 g = 130 m, 85 % villaa, 15 % polyamidia)
Puikot: nro 3 pitkät ja pyöröpuikot
Ohje: Moda 1/2012

 

Vauvan tilkkupeitto

Avainsanat

, , , , ,

Olen ihaillut monissa blogeissa trikootilkuista koottuja peittoja. Kun hyvälle neuleystävälleni syntyi tyttövauva, päätin kokeilla, miten tilkkuilu itseltäni onnistuu. Peitossa on käytetty uusien kankaiden lisäksi vanhoista, hyvälaatuisista paidoista leikattuja paloja (viininpunainen ja vaaleanpunainen pallotrikoo). Lopputulos on mielestäni onnistunut erityisesti värityksen puolesta, tunnelma peitossa on jollain lailla ”seesteinen”. Sen sijaan saumurilla ommellut saumat tuntuvat paikoitellen, erityisesti tilkkujen risteyksissä, kovin muhkuraisilta. Peiton taustalle ompelin vaaleanharmaata fleeceä ja tikkasin peittoa sydämillä sieltä täältä. Välivanua en laittanut, jotta peitto säilyisi kevyenä. Peiton viimeistelee Sampsukasta tilattu ”Itse tehty” -merkki. Onnea vielä Susanna ja Janne, ihana prinsessa teillä!

 

 

Virkkausta yli 2000 metrin korkeudessa

Avainsanat

, , ,

Päivitysten hitautta lienee enää turha pahoitella, ne syntyvät silloin kun aikaa on… Pari lomaviikkoa vierähti ihanassa auringossa, harvoin on tullut virkattua näin komeilla paikoilla! Kuva on otettu Italian Cortina D’Ampezzossa. Palapeitto osoittautui mukavaksi kesäkäsityöksi, kun mukaan tarvitsee ottaa vain muutaman palan tarpeet kerralaan. Eri asia onkin, tuleeko paloja koskaan ommeltua yhteen…

Nyt tahtia rauhoittaa kovin flunssa pitkään aikaan… Kesän aikana pitäisi vielä ehtiä leireillä, rakentaa kasvihuone, muuttaa takaisin kotikaupunkiin ja sisustaa uutta asuntoa. Katsotaan miten aika riittää kaikkeen!

Tallenna